Päävärit (tai joskus nimellä perusvärit) ovat syaaninsininen magentanpunainen keltainen.
Vuorostaan valovärejä sekoitettaessa eli additiivisessa, valoisuutta lisäävässä
värinmuodostuksessa päävärejä ovat punainen , vihreä ja sininen. Näillä
päävärivaloilla muodostetaan esimerkiksi television, tietokoneen tai kännykän
näyttöruudun. Molempien edellä mainitun värinmuodostuksen periaate on osattu
johtaa ihmisen värien näkemisestä. Kahden päävärin yhdistelmä on aina kolmannen käänteisväri.
Vastavärit Kaksi väriä muodostavat
vastaparin, jotka kumoavat toisensa sekoittuessaan, jolloin niitä kutsutaan
toistensa täydennys- eli komplementtiväreiksi tai opponenttiväreiksi. Toisin
sanoen tällaisten värien pitäisi poissulkea näkökuvasta toistensa värisävyt,
eli niiden yhdistelmät näyttäisivät neutraalin harmailta tai valkoisilta.
Esimerkiksi perinteiseen värioppiimme omaksutut punainen-vihreä, oranssi-sininen ja keltainen-violetti ovat tällaisia väripareja. Todellisuudessa kyseiset värit eivät kumoa toisiaan, eli ilmiön paljastavassa optisissa sekoituksissa ei suinkaan nähdä harmaata.
Katso esimerkiksi oheinen havainnekuva punaisen ja vihreän värin optisesta sekoittumisesta. Punavihreät värit - kuten huomataan - ovatkin itseasiassa keltaisia värejä. Myöskään värivalojen sekoituksina ko. väripareista ei synny valkoista, eivätkä niiden jälkikuvat ole toistensa kaltaisia. Aivan toisin on ihmisen näköjärjestelmän omien käänteisväriparien punainen-syaani, vihreä-magenta ja sininen-keltainen kohdalla. Niiden optisena sekoituksena voimme nähdä todistettavan varmasti harmaata, ja joiden jälkikuvat ovat toistensa kaltaisia.
Esimerkiksi perinteiseen värioppiimme omaksutut punainen-vihreä, oranssi-sininen ja keltainen-violetti ovat tällaisia väripareja. Todellisuudessa kyseiset värit eivät kumoa toisiaan, eli ilmiön paljastavassa optisissa sekoituksissa ei suinkaan nähdä harmaata.
Katso esimerkiksi oheinen havainnekuva punaisen ja vihreän värin optisesta sekoittumisesta. Punavihreät värit - kuten huomataan - ovatkin itseasiassa keltaisia värejä. Myöskään värivalojen sekoituksina ko. väripareista ei synny valkoista, eivätkä niiden jälkikuvat ole toistensa kaltaisia. Aivan toisin on ihmisen näköjärjestelmän omien käänteisväriparien punainen-syaani, vihreä-magenta ja sininen-keltainen kohdalla. Niiden optisena sekoituksena voimme nähdä todistettavan varmasti harmaata, ja joiden jälkikuvat ovat toistensa kaltaisia.
toistensa täydennys- eli komplementtiväreiksi
tai opponenttiväreiksi. Toisin sanoen tällaisten värien pitäisi poissulkea
näkökuvasta toistensa värisävyt, eli niiden yhdistelmät näyttäisivät neutraalin
harmailta tai valkoisilta. Esimerkiksi perinteiseen värioppiimme omaksutut punainen-vihreä,
oranssi-sininen ja keltainen-violetti ovat tällaisia väripareja. .
Todellisuudessa kyseiset värit eivät kumoa toisiaan, eli ilmiön paljastavassa optisissa sekoituksissa ei suinkaan nähdä harmaata . Katso esimerkiksi oheinen havainnekuva punaisen ja vihreän värin optisesta sekoittumisesta. Punavihreät värit - kuten huomataan - ovatkin itseasiassa keltaisia värejä. Myöskään värivalojen sekoituksina ko. väripareista ei synny valkoista Kaksi väriä muodostavat vastaparin, jotka kumoavat toisensa sekoittuessaan, jolloin niitä kutsutaan, eivätkä niiden jälkikuvat ole toistensa kaltaisia.
Todellisuudessa kyseiset värit eivät kumoa toisiaan, eli ilmiön paljastavassa optisissa sekoituksissa ei suinkaan nähdä harmaata . Katso esimerkiksi oheinen havainnekuva punaisen ja vihreän värin optisesta sekoittumisesta. Punavihreät värit - kuten huomataan - ovatkin itseasiassa keltaisia värejä. Myöskään värivalojen sekoituksina ko. väripareista ei synny valkoista Kaksi väriä muodostavat vastaparin, jotka kumoavat toisensa sekoittuessaan, jolloin niitä kutsutaan, eivätkä niiden jälkikuvat ole toistensa kaltaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti